Vuorella

By: Katriina

touko 14 2009

Kategoria: jälkiä, kaikenlaista, luonto, värit

8 kommenttia

Aperture:f/3.2
Focal Length:5.9mm
ISO:80
Shutter:1/160 sec
Camera:Canon DIGITAL IXUS 100 IS

Kevään ensimmäinen luontoretki on tehty. Elokuussa on suunnitteilla elämäni ensimmäinen vaellus Lapissa.  Jännittää jo valmiiksi, kun olen tällainen kaupunkilaishiiri.

Mainokset

8 comments on “Vuorella”

  1. Hienoa, Lapin reissu tiedossa. Kannattaa samalla piipahtaa Jäämeren rannalla, kun sinne ”ylös” asti kiipeää. Kesäkuussa on minullakin taas kaverini kanssa aikomus pohjoiseen suunnata. Toisen kerran sitten syksyllä… Asuntoauto on tosi kätevä kulkupeli siellä, voi yöpyä melkein missä vaan. Ja jäkäliä riittää tunturissa ja muuallakin, myös sellaisia, joita ei ”etelän” ihminen näe. Ja kaikki tunturikasvit! Ihan matkakuume iskee, kun muistelee kaikkea hienoa pohjoisessa.

  2. Elokuussa Lapissa on upeaa, olen kuullut. Aika kaupunkilaishiiri olen minäkin, mutta kyllä mökkeily ja muu ulkoilmaelämä sitä hiirtä hiukan kouluttavat. Hyvä aloittaa varovasti, vaikka tällaisesta luontoretkestä.

  3. Oho, mä menin ihan harmaaksi… taisi tulla virhe osoitteeseen. Jännä tuo sun ottamasi kuva!

  4. Kyllä luonto on ihmeellinen, kuvasi kertoo sen.

    Pohjoisessa pärjää ihan samoin kuin muuallakin. Ja jos ei niin kärsivällisyyttä se opettaa..

  5. Tuo kivensyrjä on elossa, kohta siitä pulpahtaa jotain vihreää, silmä jo tarkkailee sopivaa kohtaa tuntosarvien vielä väristessä eteenpäin viestiä vaarallisesta mustasta putkesta lähimaastossa!

  6. Tässä kuvassa on vaikka mitä värejä, sävyjä ja kuvioita.
    Täällä myös yksi kaupunkilaishiiri, joka ei vielä elämänsä tässä vaiheessa ja fyysisessä kunnossa edes haaveile vaelluksesta Lapissa. Mutta koskaanhan ei tiedä, jospa joskus..

  7. Irma, asuntoauto olisi tosiaan kätevä olemassa. Kissankäpälä on sellainen kasvi, jota kaipaan pohjoisesta. Toivottavasti näkyy elokuussa.

    Iinuska, tuskin olen elämässäni kävellyt yli kymmentä kilometriä yhteen menoon, joten liian korkealle en tohdi tavoitteita asettaa;)

    Noeikka, luonto opettaa, tai itkee ja opettaa, vai miten se meni.

    Lepis, nyt minäkin näen sen!

    Sooloilija, ehkä sitä voi valloittaa sittenkin uusia vuoria, vähitellen.

  8. Sinulla on täällä tosi kauniita kuvia mutta tämä oli kyllä kaiken huippu 🙂
    Tosi hyvät värit, selvä kuva ja mestariotos 🙂


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: